Lepopäivä part two, tarinan opetus on huolellisuus.
Eilisen vajaan yhdentoista tunnin hiihtopäivän jälkeen laitoin Haglöfs-untuvamakuupussin suksen nokkaan teltan päätyyn kuivumaan. Sen verran oli väsyä puserossa että rutiineista poiketen tyynehkössä kelissä pussi jäi kiinnittämättä sukseen. Lopun voittekin sitten arvata.
Illalla klo 23 arvelin vetäytyväni toukaksi koteloon kuivaan ja raikkaaseen pussiin. Ulos mennessäni, muutaman sekunnin ihmettelyn jälkeen totesin suksen nokan tyhjäksi, hupsista...
Tuulenpuuska oli onnistunut irrottamaan nukkumavälineen. Untuvatakki päälle, kivääri selkään ja pieneen myötätuuleen yöauringon valossa. Kieltämättä olo oli voittajamainen ja "neula heinäsuovassa"- fiilis pinnassa. Laakson toiselle puolelle tuulen suuntaan oli onneksi vain vajaan kolmen kilometrin matka. Lähestyessäni reunavuoria näin horisontissa alajäätikön puolella mielestäni keltaisen pisteen, sinne siis. Jonkinajan päästä syöksy pussin päälle, pussi hampaisiin ja 180 astetta ympäri tulojäljelle. Parin tunnin hiihdon jälkeen pussin kanssa telttaan. Pussi oli muuten raikas ja hyvin tuulettunut, poislukien jalkopäässä olevaa suusta valunutta jäätynyttä kuolaa...
Kiinnitä kaikki ulkona olevat välineet hyvässäkin säässä kunnolla.
Ei mulla muuta...
-uippa ja makuupussi-
Lähetetty Android-laitteestani. Pahoittelut vähäsanaisuudestani.
Hyvä Yntti
VastaaPoistaApua! Onneksi tuo karkulainen löytyi.
VastaaPoistaMiks minuu ei jotenki ollenkaa yllätä et se on just Uimonen kenelle tällee käy :DDD Tunnistan jotenki itteni tästä hajamielisyydestä, keneltä lie peritty. Onneks löyty, nihkeempää olis ollu ku ei ois saanu takasii sitä. Tsemppiä <3
VastaaPoista