Kylillä

Huippuvuoret tarjoilee parastaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja keli on tyyni ja lämmin. Laivan kannella on rento meininki. Nousimme kyytiin juuri sopivasti lounaalle. Ai että: tuoretta salaattia, lohta ja lihaa grillistä. Maistuu, neljän viikon retkiruokien jälkeen. Laivassa oli tietysti myös baari, mikä ilahdutti retkikuntaamme. Vanhan kauppamiehen elkein, Uippa sai vaihdettua ylimääräiset bensat baarin antimiin. Vaihtokauppataloutta parhaimmillaan.

Kylillä meitä odotti ennalta varattu huoneisto. Sinne kun levitti  neljän hengen kamat, niin vaikutti siltä, kun majoittujia olisi ollut enemmänkin. Ensin huollettiin varusteita: makuupussit tuulettumaan ja kuivumaan, astiat pesuun ja teltat ulos kuvumaan. Ja sitten, suihku. Ai että maistui hyvälle. Koska kämpässä ei saippuaa ollut, niin pesu suoritettiin kenttäkeittiöstä jääneellä Fairyllä. Puhdistui ne hiukset silläkin.

Toki lähdimme sitten myös kylille syömään. Longyearbyen on nyt tupaten täynnä porukkaa. Tämä näkyi myös ravintoloissa. Ruokalistaa ei tarvinnut kauaa ihmetellä, ruokaa pöytään ja äkkiä. Ruokien saapuessa laskeutui pöytään syvä hiljaisuus, mistähän mahtoi johtua...

Tänään ohjelmassa oli muun muassa kuulustelut Sysselmannin luona. Ne sujuivat asiallisissa merkeissä ja asioiden kulku saatiin kirjattua. Asian käsittely vie oman aikansa, mutta ainakin tutkija oli kanssamme yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli itsepuolustustilanne ja ainoa jäljellä oleva ratkaisu. Sysselmanin käsitys itsepuolustustilanteesta sai lisävahvistusta tutkijan nähdessä kuvaamamme videon ensimmäisestä kohtaamisesta karhun kanssa. Karhu oli pari-kolme vuotias uros ja erittäin laiha ja nälkiintynyt. Eli tyyppitapaus arvaamattomasta ja agressiivisesta karhusta.

Nyt vietämme Longyearbyenissä pari päivää lomaa ja sunnuntaina suuntaamme takaisin Suomeen. Ehkä tästäkin vielä selvitään.

Joonas, Kossu, Eero ja Uippa. Retkikunnalla kaikki hyvin.